perjantai 20. helmikuuta 2015

Mennyt viikko

Hola !

Viikko rullaa ihan normaalisti eteenpäin ja edessä ois vielä kaksi työpäivää. Elikkä voiton puolella ollaan !
Sen kummempia suunitelmia täksi viikoksi ei ole muuta kuin ehkä käydä ettimässä uudet klengät, ehkä luistelemassa ja yrittää saada thedyksi koulutehtäviä. Kumma juttu, kun aivan muistaa olevansa lomalla ja sitten sähkjöpostissa karu totuus iskee vasten kasvoja.
Täysin ongelmitta ei tämäkään viikko oo mennyt, sillä ratikat ei tänä aamuna kulkenukkaan. Tuli hännän alla töihin vähän ihmeissään, että mitä on tapahtunut. KUn pääsin töihin niin ennekuin sanoinkaan mitään sain hyväksiä nyökkäyksiä. Ilmeisesti eilen kahden ratikkakuskin päälle oli käyty ja siksi tänään ratikat eivät kulje ollenkaan. Toivotaan, että huomenna tilanne ois normaalisoitunut niin pääsisi kulkemaan kaupunkiin ongelmitta. Onneks täällä alkaa olla jo aika lämpimät kelit niin eipä paljoa haitannut kävellä töistä kotiin.

Maanantaina tosiaan käytiin sille Atlantin rannalla. Sattumoisin St. Gillesissä, kaupungissa jonne siis matkattiin, kaikki kaupat oli kiinni maanantaisin. Vettä sato kokoajan ja syömistähän se päivä oli, mutta ei haittaa yhtään, että lähdettiin käymään. Kesäisin tuo paikka on varmastikkin jonkinlainen turistikohde ja haluan kyllä itsekkin lähteä käymään tuola vielä uudestaan joku kesä.

Puoliväli häämöttää perjantaina. Viimeiselle kolmelle viikolle on niin paljon mukavaa ohjelmaa, että en malta odottaa! Kaksi kaveria tulee meidän luoks 6 päiväks ja heti niitten perään Äiti ja Hanna-täti tulee pariks yöks Nantesiin. Sitten kun ne täältä lähtee olisi tarkotus tehdä Pariisin pikku reissu. Eli en malta odottaa !

Nyt saatte randomi pläjäyksen kuvi kuluneelta viikolta.











sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Sunnuntai fiilikset

Havaintoja.
Ranskassa naisten pyllyt on leipäuuni-pyllyjä. Leveitä ja littanoita. Tää havainto me ollaan tehty molemmat eli kyseessä ei oo optinen harha. Iha eriluokkaa kun meidän ruisleipä peput.
Musiikkimaulle tapahtuu jotakin täällä, soittolistalla vaan Maija Vilkkumaata ja Juha Tapiota.
Täällä kaikilla on kauniit, sirot ja kapeat kasvota. Tumma tukka ja kaikki näyttää tosi luonnolisilta. Niin se ei oo. Me ollaan niitä friikkejä täällä jotka menee töihin ilman meikkiä. Sitä Ranskalainen nainen ei ikinä tekis. Ainii ja me edustetaan kasvon piirteiltä Saran kanssa vähän eriä kun nää daamit täällä, Pyöreät naamat ja söpöt töpseli nenät. Ilmeisesti ollaan 'kiehtovan näköisiä'.
Oon lopettanu täällä kynsien puremisen, syöny viikossa noin 2 kg maustamatonta joqurttia. Nii ja mysliä saman verran.
Kun pääsen Suomeen haluan syödä rahkaa, kaurapuuroa ja ruisleipää juustolla.
Ja nukkua yöni oikealla peitolla.
Oon suunnattoman onnellinen siitä, että perinteinen ahdistus darra ei tänään saapunutkaan, vaikka normi jäätävä darra tuli. Hurraa.
Eläköön Ranska, Nantes, täydellinen leipä ja onnellinen olo.









torstai 12. helmikuuta 2015

Tour Bretagne

Viime viikolla käytiin näköalatornissa jossa oli 32. kerroksessa baari. Baarista sai onneks muutaki kun alkoholia ja joinkin elämäni parhaimman kaakaon. Täällä on niin mukava juoda jotakin lämmintä kun tuo ilma on niin hämäävä. Aurinko paistaa ja on lämmin, sitten seuraavassa hetkessä kun aurinko on pilvessä nii tuule ja kylmyys iskee luihin ja ytimiin. Näitten seikkojen ja muutaman sähköttömän hetken johdosta oonkin nyt sairaana. Eihän meillä kuumemittaria oo mutta olosta päätellen voisin veikata, että ainakin se 38 stetta kuumetta. Kurkku ja korvatkin on sen verran hellänä, että hurraa.  Just nyt. No ei auta, pakko parannella itteänsä enne maanantain reissua St. Gillesiin.
Pakko malttaa olla hetki rauhassa, että kohta ois paremmassa kuosissa ja pystyy ottaa nää pari rötväys päivää takas !



 Baari oli sisustettu hauskasti lintu tyyliin. Tiski oli joutsenen tai jonkin vastaavan vartalo ja kaula jatkui koko baari ymäpäri. Pöýdät ja tuolit oli munia, niin söpöjä. Voisin milloin vaan viedä tuolta yhen pöydän kämpille Kokkolaan.




 Ja näköala oli koko kaupunkiin upea. Täytyy käydä tuolla seuraavaksi illalla niin näkisi kaupungin valot pimeässä. Kaupunki näytti kyllä järkyttävän isolta kun sen näki oikeasti koko komeudessaan. Tuli vielä enemmän olo, että nyt ei olla Kokkolassa enää. Jostain syystä mulla ei oo yhtään olo, että olisin Ranskassa. Sen tajuaa varmasti vasta sitten kun on Helsinki-Vantaalla tulossa kotiin.




Ollaan käyty myös katerdraalissa, Nantesin linnassa ja jossakin kiinalaisessa puistossa, joka sijaitsi saaressa keskellä kaupunkia. Pitää ottaa selvää ystävältämme Googlelta, että mikäköhän paikka se oikeen oli. Eksytään joka päivä tyyliin maidon haku reissulla pariin siistiin paikkaan ja yleensä nuo pienet kauppa reissut venyy 6 tunnin pätkiksi joilla menee rahaa enemmän kuin laki sallii. No ompahan kotiin viemistä. 



tiistai 10. helmikuuta 2015

Ilo irti

Ajattelin kertoa viime viikon siisteistä paikoista joissa ollaan käyty, mutta tää asia vaivas pääkopassa niin paljon, että oli se pakko päästää ilmoille.



Kokoajan päässä on ajatus, ota ilo irti, nauti, kerran elämässä tilaisuus. Ja niillä mennään. Ei täällä halua mököttää vaikka olisikin pahalla päällä, kerrankos sitä täällä ollaan. Pitäähän sitä ottaa ilo irti. Tänään kuitenkin tajusin, että jos ihmistä harmittaa niin sitten harmittaa. Ja kyllä saakin harmittaa. Vaikka olisi Ranskassa ja vaikka viettäis elämänsä parasta aikaa.




Kotiin Suomeen jäi aikapaljon selvittämättömiä ajatuksia. Joulukuussa kun elämääni tuli iso muutos annoin itseni surra sitä viikon koska, kohta olisi lähtö Ranskaan. " Elä mökötä, pitää ottaa ilo irti ja nauttia" tämän ajatuksen kanssa tarvottiin läpi, vaikka välillä olisikin tehnyt mieli oikeasti vaan murjottaa ja ei ottaakaan iloa irti. Vaan pyöriskellä siinä tunteessa ja surra. Sitten tuli lähtö ja täälläkin on samojen asioitten kanssa pyöritty. Nautitaan, nautitaan.

'
Ei saa käsittää väärin, en mä täällä ole naama irvessä yrittänyt olla iloinen, koska tottakai oon viihtyny täällä. Upee kaupunki ja paljon tekemistä. Mutta en oo myöskään antanu itteni ees hetkeksikään oikeesti harmistua ja rehellisesti sanottununa päästäny vitutuksen tunteita tulemaan. Kaikki on kuitattu lauseilla 'kyllä tämä tästä' ja nauru päälle. Tuolla linjalla jos tarpeeksi kauan jatkaa voi olla varma, että hullukshan siinä tulee.


Tänään annoin itteni oikeasti olla, murhtia ja päästin ikävät asiat mieleen. Ei kaiken tarvi olla aina kivaa, koska eihän se ole. Surullisuus kuuluu elämään siinä missä ilokin, varsinkin kun omassa elämässä on tapahtunu niin isoja muutoksia. Ihmistä vituttaa jos sitä vituttaa, lyhyesti sanottuna. Vaikka se ihminen olisi Ranskassa ja eläisi elämästä parasta aikaa.


Kaikki tunteet on käsiteltävä, surukin. Eikä se minnekkään katoa vaikka maata vaihtais, vaikkakin erehdyin niin ajattelemaan. Mutta jos ei koskaan tunne surua, voiko olla aidosti iloinenkaan? Niinpä.
Kaikki kääntyy aina parhain päin, joten eiköhän tämä tästä, olemalla ja tuntemalla just niinku oikealta tuntuu. Älkääkä luule, että mun oleminen ois sitten yhtä mökötystä ja olisin kokoajan surullinen, ei se niin ole. En oo vaan antanu itteni tuntea niitä inhottavia fiiliksiä, mikä on tosi typerää.
Onneksi tulossa on paljon hyviä juttuja jotka osakseen piristävät lisää.

Kauniita unia ! 

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Sunny sunday

Tänä aamuna sai nukkua pitkään, kahvi oli keitettty kun heräsin ,ja ruokaakin on jääkaapissa. Nyt hengaillaan meidän uudet paavopesusieni yökkärit päällä. Tää setti on paras ostos hetkeen. Taitaa olla ensimmäinen aamu pikku kopperossamme kun valtakunnassa on niin sanotusti kaikki hyvin. Ehkäpä se arki on nyt saapumassa?

Tällä viikolla meillä oli pieni sähkökatkos. Tai niin me luultiin. Mentiin sitten nukkumaan ilman sähköjä ja odoteltiin jospa ne nyt tulis takas. Aamulla herättiin jääkylmästä mökistä, ilman sähköjä. Muilla näytti olevan sähköt, joten maailma näytti taas todennäköisyys laskelmansa, jsut meidän mökistä oli palanu sulake. Onneks se aamu on ohi. Eii ollut kovin kiva.

Me käytiin myös syömässä ravintolassa jossa sara on työssäoppimassa.
La Poissonnerissa syötiin 29 euron menu joka oli kyllä tosi hyvä.
Alkupalaksi risottoa parmesaanijuustolla, chorizolla ja vähän kalaa. Olin tässä vaiheessa jo ihan sopivan täynnä. Pää ruuaksi oli jänistä, sen maksaa, selleripyrettä, shamppanjakastiketta ja jotain pähkinä-perunapalloja. En ihan käsittänyt mitä tarjoilija selitti. Tää oli tosi hyvää ja oli siistiä syödä jänistä ensimmäistä kertaa.
Menun kruunasi jälkiruoka jossa oli, pieni vehnäkakku, vanilijamoussea, nougatjäätelöä, kinuskia ja marinoitua päärynää. Oltiin niin täynnä, että tiesi kyllä syöneensä koko rahan edestä. Sitten näitten varsinaisten ruokalajien lisäksi tarjoiluun kuulu pieni startti makupala, kukkakaalipyrettä, tottakai sitä ihanaa tuoretta leipää ja viimeiseksi pienent makupalat pannukakusta ja kuivakakusta. Ja nää makupalat tuli varsinaisen jälkiruuan jälkeen, hyvä kun pystyi edes syömään noita. Oltiin niin täynnä. Vielä kun maksettiin laskua, antoi tarjoilia meille toffeeta. Niitä ei pystytty edes syödä.

Eilen käytiin taas luistelemassa ja juomassa yhdet läheisessä baarissa. Baarin nimi oli Rock bar, eikä se jäänyt vaan nimeen. Sisällä porukka oli röllimetsän asukkaiden ja Lordin jäsenten sekoitus. Siellä oli kaksi pikku tyttö aika pihalla kyllä :D hah.
Päädyttiin tänään kans sattumalta Nantesin linnaan ja katetdraaliin, mutta niistä en kuvia saa tähän väliin. Kestää niin tuhottoman kauvan siirtää kuvia !

Kauniita unia, mä nautin huomenna vielä vapaapäivästä.









keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Nantes Camping

Tämä camping alue missä asutaan nyt nämä 7 viikkoa on Nantesin keskusta noin. 3-4 kilometrin päässä, mutta aivan porttien vieressä on ratikkapysäkki josta lähtee linja 2. ja sillä pääsee lähes kaikkialle minne päästä pitää. Ratikoita kulkee täältä tosi tiuhaan eli liikkuminen on ihanan vaivatonta ja päästäänki sillä molempien työpaikoille.
Tässä tien toisella puolella on se mun aikasemmin mainitsema uimahalli/jäähalli ja camping alueen vieressä menee pikku joki, jonka  varrella on tosi ihana lenkkipolku! Ollaan Saran kanssa käyty sekin jopa testaamassa ja oli kyllä tervettä vaihtelua päästä 'hälinästä' vähän edes 'luonnon keskelle'. Lenkkipolkua reunustaa siis metsä, muutama nurmiaukio ja leikkikenttä. Se seuraa kokoajan joen vartta, välillä hiekkatien muodossa ja välillä asfaltin.

Campping alueella on ravintola, info-piste ja mahdollisuus pestäpyykkiä.
Info-pisteellä työskentelee ihana nainen, joka osaa englantia ja onkin aika monen asian kanssa meitä neuvonut täällä.

Meillähän on varmaankin tämän alueen halvimpaan hintaluokkaan kuuluva mökki, sillä näitten kopperoitten lisäks täällä on tosi kivoja mökkejä joissa taitaa mahtua jopa ihan olemaan. No ei. On tämä ihan sopiva, välillä ehkä vähän turhan ahas kun kaks tyttöä täällä kuitenkin asuu. Meikit, kattilat ja vaatteet kaikki sulalla sovussa keittiössä. Lämmin on ainakin, sillä pattereissa tuntuu olevan vain kaksi vaihtoehtoa; jäädy tai läkähdy.



1. Meidän bunkkerille menevä tie 2. Alueen ravintola, jossa ei tosin olla vielä käyty. 3. Siinä se nyt on, mökki numero 65. 4. Info rakennus

                                                                      uima- ja jäähalli



maanantai 2. helmikuuta 2015

Alku takkuilua

Nyt kun ollaan täällä päivää vaille viikko oltu, niin voin todeta, ettei aivan ilman ongelmia ja sähläystä olla selvitty.

a. Kauppojen aukioloajat; täällä kaikki menee kiinni tosi aikaisin (paitsi baarit ja clubit....). Ja ihmeellisiä poikkeuksia kauppojen aikatauluissa on tosi paljon. Tai sitten ne on kaikki langennut just meidän kohdalle?! Eli siis toistaiseksi ainakun ollaan menty käymään pieneen lähikauppaamme, Spar'iin niin se on ollut joka toinen kerta kiinni. 

b. Käteinen; käteistä tarvitaan keskustan ulkopuolella lähes joka paikassa. Joka kaupassa on lappu jossa lukee esim. että alle 10 euron ostokset tulee ostaa käteisellä. Ei siinä muuten mitään, mutta mä en saa rahaa ulos automaateista. Tämä on aiheuttanu myös aika paljon hauskoja tilanteita mm. se, että kun aamu seitsemältä haluaisit päästä kotiin bussilla, jonne voi ostaa lipun vain käteisellä ja olet toisella puolella kaupunkia voi vartija tarjota kyytiä keskustaan. Pelastava enkeli. Ja kun matkustatte tämän vartijan kyydissä keskustaan voi ystäväsi, Sara, unohtaa puhelimensa tämän tuntemattoman ihmisen kyytiin. Bueno. No otettiin videota autossa just enneku Sara unohti puhelimensa sinne eli jos joskus löydetään se puhelin saadaan ainaki nauraa. 

c. Englannin kieli; Kukaan ei puhu englantia. Tai ainakin kun kysyt puhutko englantia, vastaus on aina, ei. Sen olen oppinut, että jos joku sanoo puhuvansa vain vähän englantia, tarkoittaa se siis sitä, että vastaaja puhuu täysin ymmärrettävää ja hyvää englantia. Onneksi ollaan tutustuttu muutamaan englantia puhuvaan ihmiseen ja jostain syystä musta tuntuu, että viime lauantaina kun oltiin juhlimassa, puhuttiin me tosi paljon englantia ja ihan kaikkien kanssa. Tämähän voi olla tietenkin lauantai-illan synnyttämä optinen harha..


d. Suuntavaisto; Hukassa ollaan. Tai siis Sara nyt on vähän paremmin kärryillä ku mä. Mun suuntavasito käskee menemään aina vastakkaaiseen suuntaan ku missä paikka jonne pyritään on. Ehkä tää tästä. Onneksi ratikka 2 kuljettaa meidän kaikkiin niihin paikkoihin joihin meidän pitää päästä. Ainakin vielä se on siis riittäny meille. 

e. Ranskalaisten suuntavaisto; Ei niilläkään oo sitä. Kysyt neuvoa miten pääsen paikkaan a. joku fiini ranskalaispoika neuvoo meitä jatkamaan suoraan eteenpäin. Noh jostain syystä paikka ei löydy. Kysytään seuraavalta ranskalaisneidiltä neuvoa, hän käskee mennä täysin vastakkaiseen suuntaan kuin aikaisempi herra. Jup. Hukassa ollaan. Loppuviimein tilanne on se, että joku albaanialainen nainen kysy onko meillä rahaa taksiin, työntää meidät taksiin kertoo kuskille osoitteen ja me istutaan takapenkillä pikku jännityksen kanssa joudutaanko ihmiskaupan uhriksi vai päädytäänkö sinne minne oikeasti haluttiin. Tämähän oli vain esimerkki... kröhöm.


Noh, nyt aijon tehä itestäni ihmisen näköisen ja lähetään kohta nauttimaan auringon paisteesta kaupunkiin ja tapaamaan Emmaa, joka on USAsta ja on myös vaihdossa täällä. ( Ja yritetään selvittää myös Saran puhelimen kohtalo)