Alku takkuilua

Nyt kun ollaan täällä päivää vaille viikko oltu, niin voin todeta, ettei aivan ilman ongelmia ja sähläystä olla selvitty.

a. Kauppojen aukioloajat; täällä kaikki menee kiinni tosi aikaisin (paitsi baarit ja clubit....). Ja ihmeellisiä poikkeuksia kauppojen aikatauluissa on tosi paljon. Tai sitten ne on kaikki langennut just meidän kohdalle?! Eli siis toistaiseksi ainakun ollaan menty käymään pieneen lähikauppaamme, Spar'iin niin se on ollut joka toinen kerta kiinni. 

b. Käteinen; käteistä tarvitaan keskustan ulkopuolella lähes joka paikassa. Joka kaupassa on lappu jossa lukee esim. että alle 10 euron ostokset tulee ostaa käteisellä. Ei siinä muuten mitään, mutta mä en saa rahaa ulos automaateista. Tämä on aiheuttanu myös aika paljon hauskoja tilanteita mm. se, että kun aamu seitsemältä haluaisit päästä kotiin bussilla, jonne voi ostaa lipun vain käteisellä ja olet toisella puolella kaupunkia voi vartija tarjota kyytiä keskustaan. Pelastava enkeli. Ja kun matkustatte tämän vartijan kyydissä keskustaan voi ystäväsi, Sara, unohtaa puhelimensa tämän tuntemattoman ihmisen kyytiin. Bueno. No otettiin videota autossa just enneku Sara unohti puhelimensa sinne eli jos joskus löydetään se puhelin saadaan ainaki nauraa. 

c. Englannin kieli; Kukaan ei puhu englantia. Tai ainakin kun kysyt puhutko englantia, vastaus on aina, ei. Sen olen oppinut, että jos joku sanoo puhuvansa vain vähän englantia, tarkoittaa se siis sitä, että vastaaja puhuu täysin ymmärrettävää ja hyvää englantia. Onneksi ollaan tutustuttu muutamaan englantia puhuvaan ihmiseen ja jostain syystä musta tuntuu, että viime lauantaina kun oltiin juhlimassa, puhuttiin me tosi paljon englantia ja ihan kaikkien kanssa. Tämähän voi olla tietenkin lauantai-illan synnyttämä optinen harha..

d. Suuntavaisto; Hukassa ollaan. Tai siis Sara nyt on vähän paremmin kärryillä ku mä. Mun suuntavasito käskee menemään aina vastakkaaiseen suuntaan ku missä paikka jonne pyritään on. Ehkä tää tästä. Onneksi ratikka 2 kuljettaa meidän kaikkiin niihin paikkoihin joihin meidän pitää päästä. Ainakin vielä se on siis riittäny meille. 

e. Ranskalaisten suuntavaisto; Ei niilläkään oo sitä. Kysyt neuvoa miten pääsen paikkaan a. joku fiini ranskalaispoika neuvoo meitä jatkamaan suoraan eteenpäin. Noh jostain syystä paikka ei löydy. Kysytään seuraavalta ranskalaisneidiltä neuvoa, hän käskee mennä täysin vastakkaiseen suuntaan kuin aikaisempi herra. Jup. Hukassa ollaan. Loppuviimein tilanne on se, että joku albaanialainen nainen kysy onko meillä rahaa taksiin, työntää meidät taksiin kertoo kuskille osoitteen ja me istutaan takapenkillä pikku jännityksen kanssa joudutaanko ihmiskaupan uhriksi vai päädytäänkö sinne minne oikeasti haluttiin. Tämähän oli vain esimerkki... kröhöm.

Noh, nyt aijon tehä itestäni ihmisen näköisen ja lähetään kohta nauttimaan auringon paisteesta kaupunkiin ja tapaamaan Emmaa, joka on USAsta ja on myös vaihdossa täällä. ( Ja yritetään selvittää myös Saran puhelimen kohtalo)