Ajattelin kertoa viime viikon siisteistä paikoista joissa ollaan käyty, mutta tää asia vaivas pääkopassa niin paljon, että oli se pakko päästää ilmoille.
Kokoajan päässä on ajatus, ota ilo irti, nauti, kerran elämässä tilaisuus. Ja niillä mennään. Ei täällä halua mököttää vaikka olisikin pahalla päällä, kerrankos sitä täällä ollaan. Pitäähän sitä ottaa ilo irti. Tänään kuitenkin tajusin, että jos ihmistä harmittaa niin sitten harmittaa. Ja kyllä saakin harmittaa. Vaikka olisi Ranskassa ja vaikka viettäis elämänsä parasta aikaa.
Kotiin Suomeen jäi aikapaljon selvittämättömiä ajatuksia. Joulukuussa kun elämääni tuli iso muutos annoin itseni surra sitä viikon koska, kohta olisi lähtö Ranskaan. " Elä mökötä, pitää ottaa ilo irti ja nauttia" tämän ajatuksen kanssa tarvottiin läpi, vaikka välillä olisikin tehnyt mieli oikeasti vaan murjottaa ja ei ottaakaan iloa irti. Vaan pyöriskellä siinä tunteessa ja surra. Sitten tuli lähtö ja täälläkin on samojen asioitten kanssa pyöritty. Nautitaan, nautitaan.
Tänään annoin itteni oikeasti olla, murhtia ja päästin ikävät asiat mieleen. Ei kaiken tarvi olla aina kivaa, koska eihän se ole. Surullisuus kuuluu elämään siinä missä ilokin, varsinkin kun omassa elämässä on tapahtunu niin isoja muutoksia. Ihmistä vituttaa jos sitä vituttaa, lyhyesti sanottuna. Vaikka se ihminen olisi Ranskassa ja eläisi elämästä parasta aikaa.
Kaikki tunteet on käsiteltävä, surukin. Eikä se minnekkään katoa vaikka maata vaihtais, vaikkakin erehdyin niin ajattelemaan. Mutta jos ei koskaan tunne surua, voiko olla aidosti iloinenkaan? Niinpä.
Kaikki kääntyy aina parhain päin, joten eiköhän tämä tästä, olemalla ja tuntemalla just niinku oikealta tuntuu. Älkääkä luule, että mun oleminen ois sitten yhtä mökötystä ja olisin kokoajan surullinen, ei se niin ole. En oo vaan antanu itteni tuntea niitä inhottavia fiiliksiä, mikä on tosi typerää.
Onneksi tulossa on paljon hyviä juttuja jotka osakseen piristävät lisää.
Kauniita unia !
Kokoajan päässä on ajatus, ota ilo irti, nauti, kerran elämässä tilaisuus. Ja niillä mennään. Ei täällä halua mököttää vaikka olisikin pahalla päällä, kerrankos sitä täällä ollaan. Pitäähän sitä ottaa ilo irti. Tänään kuitenkin tajusin, että jos ihmistä harmittaa niin sitten harmittaa. Ja kyllä saakin harmittaa. Vaikka olisi Ranskassa ja vaikka viettäis elämänsä parasta aikaa.
Kotiin Suomeen jäi aikapaljon selvittämättömiä ajatuksia. Joulukuussa kun elämääni tuli iso muutos annoin itseni surra sitä viikon koska, kohta olisi lähtö Ranskaan. " Elä mökötä, pitää ottaa ilo irti ja nauttia" tämän ajatuksen kanssa tarvottiin läpi, vaikka välillä olisikin tehnyt mieli oikeasti vaan murjottaa ja ei ottaakaan iloa irti. Vaan pyöriskellä siinä tunteessa ja surra. Sitten tuli lähtö ja täälläkin on samojen asioitten kanssa pyöritty. Nautitaan, nautitaan.
'
Ei saa käsittää väärin, en mä täällä ole naama irvessä yrittänyt olla iloinen, koska tottakai oon viihtyny täällä. Upee kaupunki ja paljon tekemistä. Mutta en oo myöskään antanu itteni ees hetkeksikään oikeesti harmistua ja rehellisesti sanottununa päästäny vitutuksen tunteita tulemaan. Kaikki on kuitattu lauseilla 'kyllä tämä tästä' ja nauru päälle. Tuolla linjalla jos tarpeeksi kauan jatkaa voi olla varma, että hullukshan siinä tulee.Tänään annoin itteni oikeasti olla, murhtia ja päästin ikävät asiat mieleen. Ei kaiken tarvi olla aina kivaa, koska eihän se ole. Surullisuus kuuluu elämään siinä missä ilokin, varsinkin kun omassa elämässä on tapahtunu niin isoja muutoksia. Ihmistä vituttaa jos sitä vituttaa, lyhyesti sanottuna. Vaikka se ihminen olisi Ranskassa ja eläisi elämästä parasta aikaa.
Kaikki kääntyy aina parhain päin, joten eiköhän tämä tästä, olemalla ja tuntemalla just niinku oikealta tuntuu. Älkääkä luule, että mun oleminen ois sitten yhtä mökötystä ja olisin kokoajan surullinen, ei se niin ole. En oo vaan antanu itteni tuntea niitä inhottavia fiiliksiä, mikä on tosi typerää.
Onneksi tulossa on paljon hyviä juttuja jotka osakseen piristävät lisää.
Kauniita unia !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti